2.6.2020

Going Abroad: Takaisin tien päällä

Toukokuu on ollut täynnä tekemistä matkustusrajoitteiden poistuttua Itävallassa, ja pidin huolen siitä, että tulee matkusteltua karanteeniajan edestä.

Toukokuussa ensimmäisenä suuntasimme Schladmingin kylään, jota ympäröi tämän osavaltion korkeimmat vuoret. Suuntasimme kylän vieressä sijaitsevan laskettelukeskuksen huipulle lumisten maisemien toivossa, vaikka oltiinkin jo toukokuun puolella. Nousu 1900 metrin korkeuteen onnistui pienistä suunnistusvirheistä huolimatta ja huipulla odotti lumen peitossa olevat vuorimuodostelmat.

Luminen vuoristomaisema Schladming-kylän vieressä sijaitsevan laskettelukeskuksen huipulta
Schladming

Schladmingin reissua seurasi vierailu Oberortin kylässä, jossa sijaitsee Itävallan klassikkonähtävyys, Grüner See (Green lake). Kuten nimestä voi päätellä järven vesi on vihertävää, mutta täysin kirkasta ja sitä ympäröi todella hienot kalliomuodostelmat. Kokoonnuimme lounastamaan järven rantaan riippumattojen kera ja vietimme päivän siellä.

Etualalla vihreää niittyä, jonka laidalla on puita. Puiden takana kohoaa vuori.
Tragöß Oberort

Lämpötilat alkoivat nousta +20 °C alueelle ja uiminen alkoi kuulostaa hyvältä idealta, joten matkasimme Leopoldsteinersee -nimisen järven äärelle, josta vuokrasimme soutuveneen päiväksi. Turismi ei ollut huipussaan kyseisellä järvellä, joten vuokraamon omistaja antoi meille veneen koko päiväksi edulliseen hintaan. Suuntasimme järven poikki rannalle, jonka jälkeen käytiin uimassa, nautittiin lounasta ja valokuvailtiin alueen ympäristöä. Vesi oli alle kymmenen astetta, mutta sehän ei meitä estänyt uimasta.

Etualalla kaksi ihmistä seisoo soraisella rannalla, ja veden rajassa on vene. Järven toisella puolella kauempana näkyy metsäistä rinnettä ja vuori, ja taivaalla on poutapilviä.
Leopoldsteinersee

Viikolla päätimme heittää nopean vaelluksen yhdelle alueen korkeimmista vuorista. Matka vuoren äärelle taittui bussilla ja sieltä suuntasimme jalan n. 2200 metrin korkeuteen. Vaellusreitti oli lumen peitossa ja se alkoi mennä vaaralliseksi ylhäällä, sillä meillä ei ollut asianmukaisia varusteita jatkaa reittiä turvallisesti. Kaiken lisäksi pilvet alkoivat kerääntyä vuoren luo äkkiä ja alkoi satamaan. Tästä huolimatta jatkoimme huipulle hitaasti mutta varovasti, jonka jälkeen kohtasimme paikallista eläinkantaa ja saimme katsella mahtavia maisemia

Näkymä osittain lumiselle vuoren selälle ja huipulle. Korkeimmalla kohdalla kaukana näkyy risti ja lähempänä on mökkirakennus.
Eisenerzer Reichenstein

Seuraavalla viikolla paikalliset kutsuivat minut mukaan vaeltamaan Fölzsteinin vuorelle. Kasasimme porukan koostuen itävaltalaisista, Meksikolaisista, sekä hollantilaisista. Kyseinen paikka vaikutti olevan ainoastaan paikallisten tiedossa, sillä matkustaminen kohteelle onnistui vain autolla kapeiden metsäteiden poikki. Vaellus onnistui moitteitta huipulle, jossa nautimme lounasta kaikessa rauhassa ennen kuin aloitimme matkan alaspäin. Palatessamme päätimme toimia paikallisen kulttuurin mukaan ja pysähdyimme kyseisen alueen alppimökille, jossa vaeltajien on mahdollista nauttia mökillä valmistettua lounasta oluen kera.

 Näkymät Fölzsteinin vuorelta – Kuvassa Mitteralmturmin risti (Jokaisella vuorella on oma ristinsä, joka merkitsee kyseisen vuoren huipun
Näkymät Fölzsteinin vuorelta – Kuvassa Mitteralmturmin risti (Itävallassa jokaisella vuorella on oma ristinsä, joka merkitsee kyseisen vuoren huipun

Koko vaihdon ajan olin odottanut pääseväni Salzburgin tai Tirolin alueelle, joka koostuu Itävallan korkeimmista vuoristoista ja laskettelukeskuksista. Suunnittelimme reissun Zell am See -kylään, joka sijaitsee Salzburgin alueella. Ideana oli matkustaa kohteeseen niin myöhään illasta, kun vain olisi mahdollista ja viettäisimme koko yön vaeltaessa kuun valossa ilman minkäänlaista majoitusta. Keräsimme vaihto-opiskelijoita mukaan myös Grazin kaupungista ja ideana oli kohdata matkan varrella junan vaihtojen yhteydessä.

Reissu oli kokonaisuudessaan täynnä yllätyksiä ja improvisointia – Ensimmäinen tilanne sattui jo lähtöpäivänä, kun kaikki eivät ennättäneet illan viimeiseen junaan. Tilanteesta huolimatta jatkoimme suunnitelman mukaan, kunnes meidän junamme myöhästyi teknisen vian takia. Tämä tarkoitti sitä, että 5 minuutin vaihtoikkuna oli mennyttä seuraavalla asemalla, joten saavuttuamme Bischofshofenin kylään jouduimme odottamaan 2 ylimääräistä tuntia yön viimeistä junaa varten. Tämähän ei meitä haitannut, joten suuntasimme kaupungin keskustassa sijaitsevaan ravintolaan nauttimaan paikallisista herkuista.

Pari tuntia menikin nopeasti ja matkamme jatkui Zell am Seen kylään. Bluetooth -kaiuttimesta pauhasi Dire Straits ja laitoimme jalkaan toisen eteen seuraavan 10km ajan matkatessamme n. 2000m korkeuteen. Huipulla meitä odotti auringonnousu ja näkymät Salzburgin alueen lumiseen vuoristoon. Kuvailun jälkeen matkasimme alas.

Näkymä vuorelta veden äärellä sijaitsevaan kylään. Hämärästä maisemasta erottuu selkeästi oransseja ja keltaisia valoja kylästä.
Schmittenhöhe, Zell am See

Ideana oli kävellä alas rentoon tahtiin, sillä valvomista oli takana n. 20h tässä vaiheessa. 18km takana ja 2km edessä tajusimme, että emme kerkeäisi junaan. Päädyimme juoksemaan puoliunessa lehmälaitumien poikki laakson pohjalle ja sieltä juna-asemalle. Kerkesimme kuitenkin asemalle ajoissa ja paluumatkan ajan junassa oli aika väsynyt tunnelma, mutta olihan se hauska reissu.

–  Janne          

Yhteistyössä

Ihanaa olla osakolainen!