11.5.2020

Going Abroad: Karanteenielämää osa 2

”Tässä kohtaa vaihtojakso saapuu puoleen väliin ja koen edelleen, että oli oikea päätös jäädä tänne. Lisäksi olen tosi kiitollinen siitä, että olen päässyt tekemään edes joitain reissuja maan sisäisesti ja olemaan osana useita illanistujaisia.”

Huhtikuun alussa rajoitukset pitivät meitä tiukasti sisällä, jonka seurauksena tietokoneen ja jääkaapin väli tuli enemmän kuin tutuksi. Tästä huolimatta pystyimme järjestämään pieniä illanistujaisia huhtikuun aikana. Valmistimme vuorollaan ruokaa kotimaiseen tyyliin ja onnekseni sain kutsut syömään sekä Hong Kongin, että Meksikon tyyliin. Tämän jälkeen oli minun vuoroni vetää illallinen ja päädyin valmistamaan suomalaista perinneherkkua, lohikeittoa. Illallisia seurasi korttipelit, sekä nuotion äärellä istuskelu.

Asuntolan aktiviteeteistä huolimatta en malttanut pysyä paikallani, joten keräsin pienen porukan asuntolalta ja lähdimme ns. sallitulle kävelylle. Tosin tämä kävely alkoi keskellä yötä kahden aikaa ja matkaa kertyi kokonaisuudessaan +20 km. Lopulta yli 1600 metrin korkeudessa meitä odotti auringonnousu ja mahtavat maisemat ympäri kotiseutuamme.

Rennfeld

Rennfeldiä seuranneen viikon aikana julkisten kulkuneuvojen käyttö aukesi vapaa-ajan aktiviteettejä varten. Seuraavana suunnitelmissa oli ”Oberort”. Sijainti, jota ympäröi hienot kalliomuodostelmat ja laaksossa sijaitsee kuuluisa turistinähtävyys ”Grüner See” (Vihreä järvi). Tosin me emme saapuneet järven takia, vaan suuntasimme sen vieressä sijaitsevan vuoren huipulle.

Vaellukselta ei ollut sen isompia odotuksia ja matka taittui oikein rauhallisesti, kunnes reitti ajoi meidät tietämättään paikallisten eläimien reviirille. Kuulimme oksien katkeilevan metsässä ja näin kaksi isoa eläintä juoksemassa toistensa perässä. Tiheästä metsästä huolimatta otin kameran valmiiksi, jos vaikka sattuisi tilaisuus saada kuva kyseisestä eläimestä. Matka jatkui toiset kymmenen minuuttia ja juuri kuin olin asettelemassa kameraa takaisin laukkuun, niin kaverini pysähtyi ja kuiskasi: ”Janne… vasemmalla…”

Gemssi

Kyseisen kuvan jälkeen päätimme jatkaa tuijotuskilpailua, mutta Gemssi ei tuhlannut enemmän aikaa kansamme vaan jatkoi ruokailuaan meidän kävellessään tämän ohitse. Matka taittui huolitta huipuille, jossa meitä odotti kokonainen Gemssien perhe. Tosin ne eivät halunneet näyttäytyä kameralle, vaan suuntasivat juoksujalkaa piiloon. Fiilis oli aivan huikea jo tässä vaiheessa, mutta paras oli vielä edessä, sillä saapuessamme huipulle meitä tervehti komeat maisemat Steiermarkin osavaltion yli.

Messnerin

Rajoitukset jatkoivat helpottumistaan ja lopulta vierailu muiden kuin oman talouden ihmisten kanssa sallittiin. Otimme suunnaksi Grazin kaupungin ensimmäisen kerran sitten orientaatioviikon jälkeen ja oli kyllä mahtava fiilis päästä täältä ”maalta” isompaan kaupunkiin. Odotimme näkevämme jonkun verran ihmisiä, mutta todellisuudessa tilanne saattoi näyttää joidenkin mielestä jopa holtittomalta.

Kukaan ei pitänyt maskeja eikä kyllä turvavälejäkään, mutta se ei huolestuttanut meitä ja liityimme ihmisjoukon sekaan. Lukuisista poliisiautoista huolimatta ihmiset pysyttelivät visusti paikoillaan. Jatkoimme kaupungissa pyörimistä auringonlaskuun saakka, kunnes palasimme iltajunalla takaisin Kapfenbergiin.

Augarten, Graz

Tässä kohtaa vaihtojakso saapuu puoleen väliin ja koen edelleen, että oli oikea päätös jäädä tänne. Lisäksi olen tosi kiitollinen siitä, että olen päässyt tekemään edes joitain reissuja maan sisäisesti ja olemaan osana useita illanistujaisia.

Minua ei enää harmita ne paikat ja sijainnit, jotka ovat jääneet välistä, vaan yksinkertaisesti se yhdessä oleminen ja tekeminen ihmisten kanssa. Olen kuullut niin paljon vaihtokokemuksista ja siitä kuin paljon siellä tekee ystäviä, muita näissä oloissa tuntuu, että se on jäämässä välistä. Voisi kuvitella, että nyt kun rajoitukset helpottuvat, niin voi vielä nauttia. Todellisuudessa myös deadlinet kiristyvät ja kaikki puskevat opintopisteiden perään, sillä niiden ympärillehän tämä reissu ja tukirahojen takaaminen muodostuu.

Fiilis on haikea, mutta pitää pysyä optimistisena.

-Janne

Yhteistyössä

Ihanaa olla osakolainen!